Viime keskiviikkona (26.9) menin tallilla listan luokse ja koin tällä kertaa kaksi pientä yllätystä. Me ei nimittäin mentykkään esteitä, vaikka nin oli ollu tarkotuksena ja meillä oli jälleen sijais opettaja. Tämä sama opettaja joka sijaisti edelliselläkin kerralla. Nyt kuitenkin ratsuna toimi ''vakkari kaveri'' Samuli :)
Mulla ei ollu ennen tunteja kovinkaan kiire, koska Samppa oli tehnyt jo 1 tunnin, joten mun tarvinnu laittaa sitä kuntoon tällä kertaa. Siivottiimpa sitte Iitan kanssa Villen ja Samulin karsinat, jonka jälkeen mentiin cafeteeriaan lörpöttelemään.
Kun sitten tuli aika lähteä tunnille menin hakemaan Samulin ja suunnattiin maneesiin. Mentiin siis tunnilla väistöjä ja loivaa kiemurauraa käynnissä sekä ravissa, mutta tällä kertaa ei laukattu ollenkaan. Tunti meni jälleen omasta mielestäni niin plörinäks, että ihan hävetti. Ihmeellistä onkin se että ennen tunnille menoa, olin niin täynnä intoa treenata. Mutta jonkun aikaa tunnilla väännettyäni epätoivosesti, iski pettymyksen tunne aika rajusti päälle. Kyllä siinä aika monelle tulee epätoivoinen olo, kun ei vaan pysty korjaamaan jotain kohtia, vaikka opettaja kuinka huutaisi.
 |
| ps. kuvassa oon antamassa just pitkät ohjat, en siis kanna kättäni tossa asennossa normaalisti. |
Mulla koko tunnin tosi tukala olo, kun itsekkin tiedostin virheeni ja ryvin jo epätoivossa valmiiksi, ennen kuin opettaja rupee ''kurkku suorana'' huutamaan kun muutosta ei tapahdu. Olisin kaivannut siinä vaiheessa tarkkoja ohjeita ja avustusta, enemmän kuin huomautuksia jo tiedostamistani virheistä. Vaikka oon yrittäny miettiä asioita positiivisesti, alkaa tää harrastaminen tuntumaan henkisesti jo tosi raskaalta. Oon vaan niin kyllästyny pettymään itteeni, että lopettaminen on käynyt nyt lähi aikoina aika usein mielessä. En toisaalta haluaisi jättää näin rakasta harrastusta, mutta on aika vaikeeta ajatella tässä tilanteessa positiivisesti. Vaikka oonkin harrasteratsastaja, on kehittyminen mulle silti tärkeetä ja ottaa melko koville tällänen jatkuva pettymyminen. Tiedän kyllä että kehittymisen eteen täytyy tehdä kovasti töitä ja niitä olisinkin valmis tekemään, mutta meen jotenkin aina ihan ymmälleni enkä tiedä mitä voisin minkäkin asian eteen tehdä ja tällöin puskee päälle epätoivo.
Haluun vielä lopuks kirjottaa tähän parin ihanan biisin lyriikat, jotka sopii hyvin mun tän hetkiseen olotilaan. Olisin halunnut toteuttaa näihin kyseisiin biiseihin '' minä ratsastajana '' videon. Jossa olis siis ollu mun omaa ratsastusmateriaalia näiden 4 vuoden varrelta. Mutta laiska kun oon, niin päätin vaan toteuttaa itteäni kirjottelemalla nää lyriikat tänne.
Somedays I'm feelin' like I
Can't win, can't get it right and it
Don't matter how hard I try
Today is not my day
When it feels like I'm going crazy
And it looks like nothings changing
Come sun come rainy day
You are still the same.
This time your heart said it's had enough
Sick and tired of everything that's so messed up
You don't wanna move on just playing games
Praying hard somehow that your life will change
When you feel like you don't know what to do
Stuck inside this maze you can't go through
Some nights I lay awake and I
Can't push these thoughts away
I'm worried where I'm gonna go
Where I'm gonna be are
You gonna be there for me
When it feels like the doors are closing
Gotta trust that You're doing something
Don't give up
Help is surely on its way
And don't give up
And the dark is breaking in today
And just keep on moving through these storms
And soon enough you'll find the door
Just don't give up
These walls around you are caving in
And your life seems like it is wearing thin
And your hope is drowning in despair
It looks like you're not going anywhere
Step inside this heart and then you'll see
Such a love that is so amazing
Ainiin, vielä mainittakoon että mulla oli siis perjantaina (28.9) ne synttärit mistä jo tuolla alussa mainitsinkin. Ja kutsuin siis talliporukan meille. Vietettiin ilta ensin syömässä sekä leffassa nojatuoleissa löhöten ja sitten tultiinki meille! Kuvia ei harmi vaan tullu otettua :(
Ehkä pieni tauko ratsastuksesta saattais tehdä hyvää, että sais nollattua kaiken :) Mulla ainakin ratsastustako auttaa löytämään taas motivaation.
VastaaPoistaVoi olla.. Mutta en nyt tiiä onko mun motivaatio mitenkään erityisen hukassa, vaikka tätä menoa sen kyllä saatan hukata.. Se vaan että oon niin turhautunu ku en saa ongelmiin ratkaisuja vaikka mitä yritän..
PoistaMiks käyt tollasen opettajan tunneilla joka huutaa?! itse en ainakaan kauaa katselisi tollaista enkä varsinkaan MAKSAISI siitä!
VastaaPoistasiis kyseessähän oli sijainen, jonka tunnilla oon ollut vain kerran tätä aikasemmin ja silloinkin närkästyin siihen samaiseen huutamiseen jos en osannut korjata jotain.. mutta sain kyllä jonkun verran ihan rakentavaa palautettakin, toisin kuin tällä tunnilla.. kaikista pahiten olen närkästynyt kuitenkin itseeni ja siihen etten löydä ongelmaan ratkaisua mistään..
Poistahei mä oon itekkin ollu tos tilanteessa kun mikään ei vaan suju ja tekis mieli itkee siellä seläs.. Mut oon sen oppinut, että ei ikin sais luovuttaa! Ellei oo jo ihan ahistuksen partailla, niin ehkä sit vois tehä pieni tauko hyvää ja miettii miten on tähän asti kehittynyt! Pienistäki onnistumisista kannattaa oikeesti olla ilonen, ja vaikka takapakkia tulisiki useemman kerran niin suunta on aina vaan ylöspäi.. :DD pps. en kyllä ratsasta enään ratsastuskoulussa, mut senhän takia mä sielä lopetin, kun en vaan päässyt enää eteenpäin haluamalla tavalla.. :)
VastaaPoistajoo itekkin koen ton luovuttamisen huonona juttuna, mutta jotenkin sitte ku turhaudun niin en nää muuta vaihtoehtoa kun pää tosiaan lyö tyhjää koska en löydä mistään keinoa millä voisin niitä ongelmia ratkasta.. Tauosta en oo niin varma, että auttasko, kun siinä vaiheessa saattasin luopua harrastuksesta kokonaan.. vaikka aika oudolta tuntuu kyllä ees ajatus taukolemisesta tms. koska vaikka se kehittyminen oiski mulle tärkeetä, niin jotenki tuntuu hankalalta taukoileminen vaan sen takia kun tää on jo enemmän elämäntapa kun harrastus :) Ja onhan mulla siis niitä onnistumisen tunteitakin jokunen tullut lähiaikoina, mutta jotenkin nyt on ollu melkonen turhautuminen päällä kun ei tunnu mikään toimivan.. ja jep suunta ylöspäin, jotenkin vaan positiivinen ajattelu tuppaa unohtumaan kun tulee tunne että junnaa paikallaan :D ja mä ratsastan ratsastus koulussa siks, kun jos alottasin vuokraamisen tai muuten yksinäisesti ratsastelemisen menisin ite vaan takapakkia, kun tosiaan se oma pää lyö tyhjää ja tarttisin apuja tähän tilanteeseen :D ihanaa että jaksoit kommentoida, jollain lailla piristävää kuulla että muillakin ollu tämmösiä tilanteita! Ehkä tää vaa kuuluu asiaan, tai sitte oon vaan todellinen puupää joka ei vaan onnistu :D
Poista