Keskiviikko 5.9
Tallille mentyäni koin tuona päivänä pienoisen järkytyksen luettuani tuntilistaa. Meidän oma opettaja oli tällä kertaa pois, joten meillä oli sijainen. Sen takia omalla kohdallani ainakaan ei tosiaan ollut mitään mun ''vakioratsua'', menin tällä kertaa suurella, herkällä suokkitammalla Pullalla.
Tunnille en valitettavasti saanut kuvaajaa, mutta yläpuolella yksi kuva kyseisestä tammasta. Pullalla olin aikaisemmin mennyt kerran, jolloin totesin tunnin jälkeen ettei hevonen sopinut alleni millään. Tällä kertaa menikin jo paljon paremmin ja tykästyin tammaan. Pulla on melko laiska pohkeelle, mutta muuten herkkä. Jos esimerkiksi vahingossa heilahdat pienesti, lyhennät ohjaa sentin yhtäkkiä tai vastaavaa niin huomaa tamman reagoivan siihen. Ei se siis alta lähde, mutta saattaa ottaa pari nopeampaa askelta tai vastaavasti säpsähtää. Siksi tämän tamman selässä täytyy kiinnittää huomiota omiin liikkeisiinsä paljon enemmän kun esimerkiksi Samulin selässä. Vaikka nämä kaksi ovatkin saman rotuisia ja niitä vaivaa vielä sama tautitkin (kesäihottuma..), niin ovat ne aivan erilaisia ratsastaa.
Keskiviikko 12.9
Taas tallille mentyäni koin yllätyksen, mutta tällä kertaa se ei odottanutkaan tuntilistassa vaan tallissa. Ville oli nimittäin päässyt muuttamaan Hessun (myytiin eläkkeelle) entiseen karsinaan. MAHTAVAA, nyt Vilperillä on siis iso karsina, jossa se saa viettää aikaansa leveästi.
Tunnilla mentiin ilman satulaa ja tälläkertaa Hensku oli kuvaamassa, kiitos siitä siis Henskulle! Alkutunnista väännettiin koulua ja lopputunnista pelleiltiin. Kouluvääntö osion jälkeen olo oli kuin alkeiskurssilaisella.. Itseäni häiritsi erityisen paljon oma apujenkäyttöni, haluaisin saada pohkeen ja ohjan käyttöni tehokkaammaksi ja jollain tapaa ''oikemmanlaiseksi''. Pelleily osiossa koin taas olevani vain muiden tiellä, kun en halunnut laukkailla täysiä ilman käsiä.. Joten ravailin ja laukkailin keskellä ympyrällä pitkin ohjin ja halailin ihanaa Samppaa.
Keskiviikko 19.9
Tälläkertaa luvassa olikin estetunti ajatellen tulevia estekisoja.. Menin siis Samulilla jälleen ja alkutunnista toivoin taas paluuta alkeiskurssille, mutta lopputunnista rupesi sujumaan aika kohtuu hyvin nähden mun omaan tasoon muuten. Kuvaajaa en saanut joten materiaalia ei siis valitettavasti löydy.. Tunti alotettiin puomeilla ja lopuksi hypättiin kahta estettä erinlaisilla linjoilla. Jälleen sain kokea yhden pukin raipasta kuten edelliselläkin estetunnilla kun huomautin siis piiskalla. Lähestymiset ja hypyt onnistu tällä tunnilla tosi hyvin. Vaikka se oma istunta edelleenkin häiritsee.. Enää en pelkää jääväni jälkeen hypyissä kuten ennen, koska oon oppinu tuntemaan hyppypaikan laukoista. Tietysti mullekkin kuten kaikille käy joskus mokia, mutta mulle on useemmin käynyt niin että oon hyppäämässä ennen hevosta.
Perjantai 21.9
Olin siis Samulin kanssa eilen seuran estekisoissa joissa olikin tälläkertaa tyyliarvostelu. Osallistuttiin luokkaan 60cm, josta selviydyttiin pistein 42/50. Verkassa Samuli tuntu ihan samanlaiselta kuin aina tunneillakin, sillä on se ''oma moottori'' mutta sitä saa kyllä alkutunnista käynnistellä ja pitää sitten loppuajan käynnissä. Taas tuli yksi pukki, mutta tälläkertaa en huomauttanutkaan piiskalla vaan puristin pohkeella hieman tavallista lujempaa ja Samppa protestoi. Mutta vaikka tietysti pukit tuntuvan hieman epämiellyttäviltä, koska Samuli on muutenkin etupainoinen, ei sille voi silti kun nauraa. Otettiin kumpaankin suuntaan parit verkkahypyt maneesissa olevilla pystyllä ja okserilla. Yhdessä vaiheessa huomasin painoni olevan vasemmalla koska Samppa teki laukanvaihdon hypyssä ja puski sitten vasemmalle, mutta lopuilla kerroilla paino pysy tasan. Radalla Samuli heräsi, mutta ei se koskaan muutu miksikään automaatikisi. Ainoa mikä muuttuu on se, että tahtois kerätä vauhtia.. Eikä sitäkään niin että voisin irrottaa pohkeet ja poni jatkaisi menoa.. ei tosiaan. Radalla tuli pari omaa virhettä, olin yhdessä hypyssä hyppäämässä ennen hevosta kun hätäännyin vasemman jalustimen huonosta asennosta ja meinasin ruveta kiirehtimään. Samuli hiukan ylihyppäs yhen okserin mutta jotenki tunsin sen jo kaukaa ja olin itekkin lähdössä samasta kohdasta hyppyyn. Valitettavasti kuvamateriaalia on jälleen tosi vähäsesti kun kukaan ei suostunu kuvaamaan mun rataa joten löytyy vaan pari kuvaa radan jälkeen jotka neu nappas sit maneesissa.
Saatiin siis suorituksesta tyyliarvostelupöytäkirja sekä diplomi. Palaute lapussa oli pelkkää positiivistä, mutta omaan mieleen jäi kuitenkin melko rakentavina ajatuksina kaikki omat virheet ja palan innosta päästä treenaamaan niitä. Vaikka se ei tarkotakkaan että kehitystä olisi varmasti luvassa, mutta oon oppinut nauttimaan tästä harrastuksesta myös kisoista, vaikka suoritukset ei niin hyviä olisikaan. Omille mokille on hyvä nauraa niin ei tuu stressatta liikaa!
ps. täs mä ... xd
ja ystäväni petteri kävi kylässä jälleen ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti